oikein kulunutkaan on? Joulun alla taisin olla viimeksi tällä saralla puntaroimassa tunnelmia, silloin oli ahdistus hetkeksi helpottamassa ja aika sujui isommitta takaiskuitta. Tammikuu on ollut UUVUTTAVA! Katoin juuri helmikuun horoskoopit, siellä ei ainakaan luvassa mainittavampaa vastatuulta, mutta edelleen sitä ammattia ja työtä, plaah. Töissä tosin nitkahti vissiin työvälineasia eteenpäin, sain jotenkin järjellisesti perusteltua tämän kuvion toimimattomuutta ja työläyttä...huomasin kyllä että pomo ja minä emme todellakaan puhu samaa kieltä, kieli keskellä suuta saa selittää että tulee ymmärretyksi. No pääasia on että homma jollain tavalla etenee, onhan se ainakin lupaus jostakin kehityksestä, joka sattaa motivoida jopa jatkossa.

Rakkausrintamalle vähän virkeämpää, tammikuun lopulla ryntäsi yhteydenottojen ja kontakstien hyöky kohti aakoota, ja jotenkin olen kyennyt olemaan tasaisempi näissä...se kesällinen mahdottomuuskin sai tällä kertaa kuulla varsin suoraa tekstiä, oli hyvä huomata että siinä asiassa ainakin aika oli tehnyt tehtävänsä. Tänään muuten sokkoreffit, ans nyt kattoo, aika realistiset on tunnelmat, takana tietenkin toivoa jostakin pidemmälle menevästä.  

ja todettava on, tässä kohtaa valitettavasti että itseä saa syyttää viimeisestä mokasta. Toisaalta, ei sitä parane jäädä hirveesti murehtimaan. Turha itkeä kaatunutta maitoa. Se oli vahinko.

Tilasin lisää nettiastrologiaa, josko se nyt sitten antaisi avaimia tutkailla tätä mystistä sisintä eri kanteilta kuin aikaisemmin. Jotenkin on tänään sanat hakusessa tai ei sanat vaan ajatukset. Positiivista kuitenkin tässä hetkessä on se, että ei ahdista, vaikka ahdistus käsitettäköönkin avaimeksi johonkin uuteen suuntaan...muutenkin aktiviteetit kohdilaan, eilen jopa kuntosalilla oltu ja hyvä treeni, siis oli poweria. Enpä muista toista joulunaikaa ihan lähivuosilta, jolloin ei olisi tullut ainakin kolmen viikon treenipaussia.  Deittirintamalla ei mitään ihmeempää, selailin ilmoja, mutta yksikään ei sytkäyttänyt. Olen nyt kuitenkin niinsanotusti olemassa sielläkin.

tunnelmaa eletään..rauhallisin mielin. Yllättävän ihnasti sujui kaikki, mutta tottakai kännissä tuli yks suuren luokan moka tehtyä...sitä on nyt jälkeenpäin turha puida, mutta hintana saattoi olla lupaava ihmissuhde tai tuttavuus ainakin. PASKA! Mut ei voi mitään, oman älyttömyyteni tietyissa asioissa toki tiedän, ja taipumuksen rynniä päin kuin mikäkin pässi.

Työpäivä ollut varsin vaisu tulokseltaan, vois sanoa että plus miinus nolla, eipä täällä keitään olekaan, joten olkoon motivaatio se nolla. Huomenna sitten. Aamuinen operaatio sujui hyvin, ja nyt saa sen puolesta olla rauhassa seuraavat kuusi vuotta. Odottavaiset on tunnelmat vuoden viimeisinä päivinä ja ainakin tänään, mutta ei lainkaan ahdistuneet tai muuten kurjat.

Tuli taas pohdittua oman luonteen valossa pisintä suhdetta ja jotenkin ensimmäistä kertaa tajusin siinä oman osuuteni kristallinkirkkaasti: miksi kaikki meni niinkuin meni: tein sellaiset valinnat, että suuntaa olisi ollut mahdotonta kääntää tai muuttaa. Uhmakkuuttani kai suistin itseni jamaan, josta ei voinut seurata muuta kuin täystuho. Toisaalta, en olisi mitenkään niillä eväillä pystynyt muuhun. Pitäsii nyt vaan tässä ajassa osata varoa kaikin tavoin oman elämän suistumista marttyyriyteen, siinä on minun kohdallani kaiken pahan alku ja juuri.

siis joulunvietto yksin. Eilinen päivä meni kaupoilla ja sitten siivoillessa,ipanat lähti joskuns viiden jälkeen. Iltakahdeksaan asti puuhailin, sitten siemailtua tuli koko pullo kuoharia, korkkasin mätirasiankin ja sipulein ja smetanoin herkkua pompannapilla napaan..aah. Mieli on hyvä ja rauhallinen, tässähän saakin laitella kaiken valmiiksi itselleen eikä kukaan sotke eikä vingu mitään. Pitikin taas ahdistella turhan takia kuukausi.

Laittelen vielä pyykkejä ja siivoan saunan, sitten kaupaan, tankkaamaan mätivarannot täyten ja pistäydyn salillakin, motivaatio ei ihan tapissa siihenhommaan nyt ole, mutta hyvä mielihän siitä jälkeenpäin tulee.

Tskkasin deittisivut, jokunen tosi hauska oli piipahtanut profiilia kattomassaja viestejäkin saapuneita oli.

kohti joulua. Murheella mielin kyllä aamulla työpaikalle saavuttuani silti totesin, että vakiokanavalta kuului pelkkää hurinaa, sävelradio siis lopetti eilen. Mitä mä nyt kuuntelen?

Lapsen muuttoasiasta ei ole päästy vielä päätökseen, ja saa ollakin se asia vielä niin, elää ja kypsyä ajan kanssa, tässä asiassa en taivu mihinkään muuhun aikatauluun. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät parhain päin lopulta ja osataan tehdä oikeat ratkaisut.

Tänään joululahjaostoksille, ja huomenna kans..eiköhän ne hankinnat saa siinä tehtyä. Oikeastaan jo odotan, että talo hiljenee, saa siivota rauhassa ja sitten vaan olla ottamatta huomioon ketään.. Ensimmäinen joulu yksin.