Miksi haluan aloittaa tämän blogin? Koska: elämäni on jumiutunut epätoivon, pakkien, kännäämisen, pettymysten ja marttyyriyden hetteikköön. Viime yönä pohdiskelin, mihin suuntaan elämäni suistaisin tai tuuppaisin, enkä keksinyt kerta kaikkiaan mitään muutakaan. Kyllä on surkeeta. Kaikki tähtikuviot ja ennustuspalneetat ovat luvanneet merkilleni loistavaa joulukuuta. Missä mättää???? Missä viipyy menestys ja glooria, missä potentiellit miehet, missä innostus aloittaa jotain järkevää?

Jos elämäni on jo vaipunut syvimpään mahdolliseen kuoppaan, eikö tosiaan olisi jo aika alkaa näkyä valoa tunnelin päässä? Johtuuko tää pimeästä ajasta? Vai mistä? Ja jos johtuu, niin helpottaako kuukauden kuluttua? TäH? Korkeammat voimat pliis, lukekaa ja huomatkaa, että eihän kukaan kestä tota tollasta. Narin narin. Valin valin.

En siis ole nukkunut tarpeeksi viime yönä, sen näkee kyllä naamasta. Yöllä soi puhelin. Tyyppi, jota en ole edes nähnyt viiteen vuoteen, soitti. Halus puhelinseksiä. Menin mukaan. Pliis. Eiks tää voi loppua.