ei mitään sen erityismepää mieltä painamassa, mutta kuitenkin ikäänkuin piti taas hämmentää ajatukisaan aamuyön tunteina..joutavaa hommaa ja nyt väsyttää. Aamupäivällä on tulossa keke, pomo vaan on ollut niin niuho ja ärtyisä jo viime viikosta alkaen, että tavalliseen tapaani otan ja syyllistyn siitä...täytyyhän olla mun vika, jos hän äksyilee, täytyyhän!!!? Noh, kaipa on kaivettava esille se viimekertainen lappu ja käytävä kulunutta puolivuotisaikaa läpi sen verran kun tähän aikaan vuodesta nyt ylipäätään kykenee.

Hiljaista taas täällä työpaikalla, ei ristin sielua vielä ilmaantunut paikalle..mullehan toki olis tullu huono omatunto, jos olisin viivytellyt kotona ja tullut myöhemmin.

Tällä hetkellä ei enää niinkään paljon ahdista ajatus yksinäisyydestä joulunaikaan, muutenkin näyttää siltä, että äidin pöytiin aattona ja kentie ssitten tavalliseen tapaan hautausmaalle..jotenkin jo odotan sitä hetkeä, kun olen viimein kotona yksin. Alkuunhan ajattelin, että en osta sitten niin mitään ruokaa edes, maksimoidaan marttyyriydentunne kertaheitolla, mutta huomasin eilen pohtivani, että pitänee laatia lista ainakin ruokatarvikkeista: graavilohta ja mätiä ainakin, smetanalla ja punasipulilla, suolakurkkuja vielä siihen kyytipojaksi, hyvää viiniä ja pompannappeja ja ruisleipää, niin ja jotain juustoja tietty. Mitenkähän ihmeessä tätäkin asiaa on jaksanutkin murehtia ja vatvoa jo ainakin kuukauden päivät...ahdistuksen silmukka on kiristynyt turhan takia ympärille ja samalla pilannut monta mukavaa asiaaa...koska mahdan oppia?